Lastenhoito Suomessa

Suomessa, kuten monissa muissakin Euroopan maissa, syntyvyys on laskenut vuosi vuodelta. Itseasiassa on laskettu, että tällä nykymenolla jos edetään niin Suomen väkiluku kääntyy laskuun vuonna 2035. Miksi siis suomalaiset eivät enää halua lapsia kuten aiemmin, onko syynä oma uratietoisuus vai liittyykö lapsien kasvattamiseen nykyään liikaa tietoa ja vaatimuksia? Oliko ennen helpompi hankkia lapsia, kun tietoa kaikista mahdollisuuksista ei vielä ollut, onko todellakin käynyt niin, että tieto lisää tuskaa ja tässä tapauksessa lapsien saantihalukkuutta. Suomeen saatiin päivähoitolaki 1973 ja äitiysvapaan ja myöhemmin vanheimpaanvapaan pidentäminen ja sen tasokorotukset tulivat asteitttain 1970-80 luvulla. Isyysvapaa tuli 1978. 80-luvulla Suomi kehittyi muutenkin selkeästi ja kaikkea tuli lisää, vuonna 1985 saatiin Suomeen laki kotihoidon tuesta, joka sitten laajeni 1990. Suomessa on vuodesta 1996 alkaen ollut subjektiivinen päivähoito-oikeus kaikille alle kouluikäisille lapsille ja ns. isäkuukausi tuli 2003.

Sukupuoliroolit muutoksessa

Kaikki oli tietyllä lailla selkeämpää vielä ennen 2000-lukua. Elettiin sukupuolirooleissa, jotka ovat nyt hävinneet ja sen myötä koko yhteiskunta on joutunut murrokseen, joka on vienyt syntyvyyden alas. Naiset osallistuvat työhön aivan kuten miehet, näin ei ollut vielä edes 80-luvulla. Kotona tapahtuvan palkattoman hoivan arvoa ei tunnusteta ja työn ja perheen yhteensovittaminen on entistä vaikeampaa kun kumpi tahansa tai molemmat vanhemmista ovat uraohjuksia.

Kunnille on tässä kaikessa kehityksessä kasvanut entistä tärkeämpi ja suurempi rooli: päivähoitopalvelut, kotihoidontuki ja mahdollinen kuntalisä ja kuntien oma toiminta työnantajana.

Vanhempainvapaa

Vanhempainvapaaseen on myös tulossa entistä enemmän joustoa. Vanhemmat voivat hoitaa lasta kotona lapsen kehityksen kannalta tärkeän ensimmäisen vuoden ja hieman pidempäänkin aivan kuten Ruotsissa ja Norjassa on jo olut vuosia. Lisäksi haetaan joustoa äidin raskauden loppuvaiheeseen ja lapsen syntyvän valmistautumiseen, synnytyksestä toipumiseen ja vauvan imetykseen keskittymiseen. Isälle toivotaan aiempaa parempia mahdollisuuksia hoitaa omaa lastaan. Korvamerkitty osuus ja ehdotettu pituus ovat perusteltavissa muista maissa saaduilla hyvillä kokemuksilla. Joustavuutta ja lisää valinnanvapautta tarvitaan myös perheen erilaisten tarpeiden mukaisesti. Ja vanhempien välillä pitäisi vapaasti jakaa nykyistä pidempi jaksa ja käyttää vanhempainvapaat täysimittaisesti (14 kk).

Kotihoidon tuki

Kotihoidon tuki on toivotuin hoitovaihtoehto pikkulapsivaiheessa tällä hetkellä. Sillä taataan kiireetön ja stressitön ympäristö lapselle. Se myös tarjoaa vaihtoehdon kun vanhempien työ hankaloittaa päivähoidon aikojen ja työn vaatimusten yhteensovittamisen. Kotihoidon tuen oikeutta ei voi kyseenalaistaa. Vaikka sukupuolten tasa-arvo on laajentunut, niin kotona ja työelämäsä sukupuolilla on yhä selkeät erot, eikä kaikkia eroa varmaan ole tarkoituskaan häivittää. On myös mietitty, sitooko pieni kotihoidon tuki pätkätyötä tekevät, työttömät ja matalapalkka-alojen äidit kotiin? Syyt miksi Suomessa kotihoidon tuki on suosittua ovat: suomalaiset haluavat hoitaa pikkulapsia itse kotona ja päiväkotien isot ryhmäkoot arveluttavat vanhempia. Yksi syy on myös äidin työssäkäynti ja se, että osa-aikatyön järjestäminen työpaikoilla on hankalaa eikä osa-aikainen päivähoito onnistu. Kunnat voisivat lisätä kuntalisää ja parantaa päivähoidon laatua ryhmäkokojen ja henkilöstömitoituksen kautta ja lisätä perhepäivähoitopaikkoja.